Kati Toikka tunnustautuu työelämänkehittäjäksi, joka haluaa muuttaa rakenteita yhteisöohjautuvuudelle suopeammiksi. Ihmisissä on paljon voimavaroja, jotka vain odottavat pääsyä näkyväksi. Muutostyöskentelyä voidaan tehdä myös ihmislähtöisesti ja osallistaen.

-Usein tuijotamme liikaa siihen, mikä ei toimi ja lietsomme kelpaamattomuuden tunnetilaa.  Lähtökohtaisesti ihmiset haluvat tehdä työnsä hyvin ja onnistua työssään, mutta organisaation rakenteet voivat olla esteenä. Tämä tulee näkyväksi usein muutostilanteissa. Meissä ihmisissä on paljon voimavaroja, kun vain vapautamme ne koko työyhteisön hyväksi.

Toikka uskoo siihen, että kun rakenteita muutetaan, myös ihmiset alkavat loistaa. Onkin tärkeää tunnistaa, missä vaiheessa organisaatio on. Kun ongelma on tunnistettu, löytyvät lääkkeetkin helpommin.

-Ensin on tunnistettava ongelma. Jos ihmiset eivät puhu keskenään, niin lähdetään kehittämään vuorovaikutusta, kysytään erilaisia kysymyksiä kuin aiemmin. Jos taas asiakatyössä on ongelma, mietitään siihen ratkaisua yhdessä. Tiimi tuntee arjen paremmin, mutta ihmiset eivät välttämättä uskalla sanoa, mitä ajattelevat. Tähän tarvitaan rohkaisua, sellaisia rakenteita, jotka mahdollistavat osallistumisen. Useammat aivot ajattelevat enemmän kuin yhdet.

Muutos voi olla myös voimaannuttava kokemus

Oman työnsä ohessa Toikka valmentaa Muutoskuiskaaja-yrityksensä kautta työyhteisöjä yhteisöohjautuvuuteen. Hänen intohimonsa on saada ihmiset mukaan muutokseen ja kokemaan muutos mieluummin voimaannuttavana kuin lamaannuttavana kokemuksena.

-Usein muutoksessa yritetään tehdä liian isoja ja epämääräisiä asioita, ei tarkkaan tiedetä, mitä ollaan tekemässä. Jos hyöty ei ole tekijöille näkyvissä, on sitoutuminen heikkoa ja se näkyy myös asiakastyössä. Kun asiakas on keskiössä, muutos menee oikeaan suuntaan. Pitää yhdessä miettiä, miten se tapahtuu ja miten muutoksesta voidaan tehdä ihmisille mahdollisimman turvallinen ja voimaannuttava kokemus.

Mitä sitten ovat ne rakenteet tai toimintatavat, joilla yhteisöohjautuvuutta voidaan kehittää ja luoda turvallisia rakenteita? Toikan mukaan inhimilliset perustarpeet ohjaavat meitä työssäkin, siksi tarpeettoman hierarkian karsiminen, turvallinen vuorovaikutus ja vahvuuksien ja osaamisen esilletuominen vahvistavat myös yhteisöllisyyden tunnetta.

-Pitää luoda sellainen kulttuuri, joka ruokkii yhteisöllistä tekemistä ja lisää turvallista vuorovaikutusta. Yhteisöllisyyttä lisäävät esimerkiksi osallistavat palaverit, joissa on kiertävä puheenjohtajuus, omien ja kollegoiden vahvuuksien esilletuominen ja hyödyntäminen, hyvän johtajuuden reflektointi. Yhteisöllisyyttä lisää myös tarpeettoman hierarkian karsiminen ja päätöksenteko lähempänä asiakasta. Me kaikki omalla toiminnallamme kannattelemme myös johtajuutta, Toikka kiteyttää. 

”Vanhustyö on rikasta ja mielenkiintoista”

Kati Toikan webinaarin aihe Mistä vetovoimaa vanhustyöhön? herätti Eija Kinnusessa positiivisia ajatuksia. Hän on itse samoilla linjoilla siitä, että arvostuksen lisääminen vanhustyötä kohtaan lähtee meistä itsestämme. Hoitajien on osattava arvostaa omaa työtään.

-Webinaarista jäi positiivinen tunne ja vahvistusta sille, että itselläkin ollut oikeita ajatuksia, mihin suuntaan pitäisi mennä. Pienilläkin asioilla voi vaikuttaa. Arvostus lähtee meistä itsestämme, siitä, että arvostamme omaa työtämme ja puhumme toisillemme arvostavasti.

Kinnunen on ollut hoitoalalla jo parisenkymmentä vuotta ja tehnyt vanhustyötä pitkään. Hän työskentelee Kaaripolun palvelukodissa Siilinjärvellä osastonhoitajana. Palvelukodin asukkaat ovat enimmäkseen muistisairaita vanhuksia, työtään Eija kuvailee mielenkiintoiseksi ja antoisaksi.

-Työni parasta antia on nähdä tyytyväisiä ilmeitä ja tunne siitä, että heillä on hyvä ja turvallinen olla. Me hoitajat olemme heidän perheensä ja yhteisönsä. He eivät osaa kiittää sanoin, mutta muu tyytyväisyys heijastuu ilmeistä ja katseista. Vaikea kuvitella, että olisin jossain muualla, vanhustyö on rikasta ja mielenkiintoista.

Hoitaja on oman työnsä ammattilainen

Laajemmassa mittakaavassa Kinnunen peräänkuuluttaa alan näkyväksi tekemistä ja työn monipuolisuutta. Nuorilla ei välttämättä ole edes tietoa siitä, mitä vanhustyö parhaimmillaan voi olla. Ihmisten kiinnostus pitää herätellä työn positiivisella näkyväksi tekemisellä.

-Pitää tuoda tutuksi mitä vanhustyö on. Monet saattavat ajatella tätä tylsäksi ja yksitoikkoiseksi työksi, mutta työ on hyvin antoisaa ja monimuotoista esimerkiksi kotihoidon tai asumispalvelujen parissa. Lisäksi saa varman ammatin itselleen – hoitajista on jatkuva pula – on mahdollisuus jatkokouluttautua ja vuorotyö tuo lisäansioita palkkapussiin, Eija luettelee.

Myös yhteistyötä oppilaitoksiin kannattaa lisätä molempiin suuntiin. Hoitajat ovat oman työnsä parhaita asiantuntijoita ja opiskelijat tervetulleita seuraamaan käytännön työtä.

– Kukas sen paremmin osaa hoitotyöstä kertoa kuin hoitaja itse, heillä on siihen vahva osaaminen. Ja opiskelijat ovat tervetulleita tutustumaan, miltä työ näyttää käytännössä. Minua kiehtoo myös vapaaehtoistyön kehittäminen, uskonkin, että yhteistyöllä päästään tässäkin asiassa eteenpäin, Eija vakuuttaa.

Seuraava webinaarin aihe on Vuorotyöläisen uni ja palautuminen to 18.3. klo 13.30. Puhujana tunnettu unilääkäri ja tietokirjailija Henri Tuomilehto. Hän on työskennellyt Suomessa satojen yritysten kanssa tavoitteena edistää ihmisten työ- ja toimintakykyä paremmalla riskien tunnistamisella ja ennaltaehkäisevällä toiminnalla.

”Nukkuminen on ominaisuus, jota voi kehittää ja vahvistaa. Uni vaikuttaa terveyteemme enemmän kuin haluamme uskoa. Hyvälaatuinen uni on nimittäin tärkein yksittäinen palautumisen ja jaksamisen lähde. Haluan lisätä oikeaa tietoisuutta unesta ja korostaa mitä kaikkea me voimme itse tehdä parantaaksemme nukkumista”.