”Elän vain kolmena päivänä viikosta ja loput päivät valuvat hukkaan.” Näin Pippa Laukan potilas oli todennut omasta elämästään. Nuo kolme päivää hän vietti mökillään luonnon parissa maata kuopsutellen ja loput neljä päivää työssä, jota hän omien sanojensa mukaan vihasi. Tuon tarinan jälkeen Laukka kehotti kuulijoita miettimäänkin, mitä hyvinvointi itsekullekin merkitsee, mikä on oman hyvinvoinnin tila tällä hetkellä ja miltä tuntuu silloin, kun kaikki palaset elämässä ovat kohdillaan?

Yöllä työskentelevä taistelee roskaruoka-ansoja vastaan

Mistä ihmisen terveys ja hyvinvointi sitten aidosti koostuu? Laukan mukaan voimme vahvasti siihen itse vaikuttaa, jos taustalla ei ole sairauksia. Kyseessa on tuttu kolmiyhteys: lepo, liikunta ja lautasmalli, myös geeneillä on vaikutusta. Isoin vaikutus on kuitenkin sillä, miten me elämme, toimimme ja kohtelemme itseämme. Vuorotyöläiset joutuvat sopeuttamaan omat ja ympäristön tarpeet erilaiseen vuorokausirytmiin, vuorotyö sotkee myös biologista rytmiä ja herkkuja tekee mieli. Siksi palautumisella ja ravinnolla on iso merkitys. Elintapoja voi rukata kiinnittämällä huomiota palautumisen lisäksi riskitekijöiden eliminoimiseen, syömällä yövuorossakin mahdollisimman terveellisesti ja lisäämällä liikkumista. Tärkeää on myös se, että pystyy jollain tavalla vaikuttamaan työvuorojen suunnitteluun. Kun työpäivä ei vie kaikkea energiaa, jaksaa panostaa muillekin elämänaloille.

Palautuminen hidastuu iän myötä

Leppävirtalainen Päivi Pirskanen tietää, mitä on vuorotyö. Hän teki sitä kymmeniä vuosia taksiautoilijana. Taksiuudistus ja viimeisinpänä niittinä korona tekivät kuitenkin liiketoiminnasta kannattamatonta, niinpä hän aloitti lähihoitajaopinnot. Pippa Laukan näkemykset ovat hänelle hyvinkin tuttuja, mutta nuorempana hän ei kuitenkaan kokenut yövuoroja vaikeiksi.

-Olen ollut taksialalla 34 vuotta ja suurimman osan siitä yrittäjänä. Ensimmäiset 12 vuotta tein enimmäkseen yövuoroa, silloin se sopi minulle hyvin. Nuorena palautuu nopeammin, mutta 50+ -ikäisenä ei palautuminen olekaan enää niin helppoa.

Päivi Pirskanen korostaakin palautumisen tärkeyttä vuorotyössä. Hänelle itselleen nukkuminen ja liikunta ovat olleet parhaat keinot selviytyä, mutta hän tietää myös sen, miltä tuntuu, kun uni jää liian vähäiseksi.

-Silloin pönttö himmenee, tuntuu kuin olisi krapulassa koko ajan. Minulla on onnekseni hyvät unenlahjat, niistä kiitos kuuluu isälleni. Nukun missä vaan ja milloin vaan, hän nauraa ja jatkaa, että hän tarvitsee myös ulkona liikkumista ja se hoituu pakosta nelijalkaisen ulkoiluttajan kanssa. Syömisen suhteen hän on itselleen suopeampi.

-Välillä syön terveellisemmin, välillä lipsun, mutta olen armollinen itselleni. Mittarina on, jos housut alkaa kiristää, niin sitten pitää tehdä jotain.

Vuorotyössä on oma viehätyksensä

Tällä hetkellä Päivi Pirskanen tekee työharjoittelua leppävirtalaisessa vanhusten tehostetun palveluasumisen yksikössä Virrankodissa. Vuorot määräytyvä ohjaajan työvuorojen mukaan. Valmistuttuaan hän on valmis palaamaan vuorotyöhön. Hän erikoistuu ikäihmisten hoitoon ja pitää hoiva-alan työvuoroja helpompina kuin taksiyrittäjän 24/7-rytmiä.  

-Täällä rytmi tuntuu helpommalta, kun teemme ”vain” kahdeksan tunnin työvuoron ja palautumisaikaa jää riittävästi vuorojen väliin. Työntekijät voivat myös esittää toiveita työvuoroistaan. Lisäksi on jääkaapit ja mikrot käytössä, jolloin voi syödä yövuorossakin. Se on ihan luksusta, verrattuna entiseen. Ja aion käyttää tuttuja eväitä palautumiseen, uni ja lepo ovat ehdottomasti tärkeimmät.

Kaikesta huolimatta tuleva lähihoitaja haluaa kannustaa kokeilemaan hoiva-alaa ja vuorotyötä. Työ on niin erilaista päivällä ja yöllä. Erityisesti yövuorossa on hänen mukaansa oma viehätyksensä.

-Yöllä tunnelma on ihan erilainen: Ihmiset nukkuu, on hiljaista, ei näy ketään eikä kuulu ääniä. Tunnelma on vähän aavemainen. Jos joku miettii vaikkapa alan vaihtoa, niin kehotan kokeilemaan. Itsekin aiemmin ajattelin, etten lähde hoiva-alalle koskaan, mutta nyt nautin tästä tosi paljon. Ei voi ennakkoon tietää, miten paljon voi tykästyä työhönsä.