Hei,

Oli aivan mahtavaa saada tällaista kirjepostia viime viikolla. Alppilakodissa emme edes tienneet olleemme ehdolla Parhaaksi vanhustyön työyhteisöksi. Aivan mahtava juttu! Otimme ilolla vastaan tämän tiedon.

Alppilakoti sijaitsee Perniössä, eteläisessä osaa Saloa. Alppilakoti on Salon kaupungin ylläpitämä tehostetun palveluasumisen yksikkö muistisairaille. Alppilakodissa on 19 asukaspaikkaa ja asukkaat asuvat yhden tai kahden hengen huoneissa. Asukashuoneiden lisäksi on asukkaiden yhteisessä käytössä olevia tiloja sekä ulkona että sisällä, joissa asukkailla on mahdollisuus tavata muita asukkaita tai omaisiaan.

Alppilakodin henkilökunta koostuu osastonvastaavasta, sairaanhoitajista, lähi-ja perushoitajista sekä laitoshuoltajasta. Olemme moniammatillinen ja tiivis pieni työyhteisö.

Mikä tekee Alppilakodista yhden parhaista?

Yksi tärkeä asia on luottamus. Se vallitsee hoitajien kesken. Osastonvastaava on saanut lähiesimiehenä työntekijöiden luottamuksen ja osastovastaavan on halunnut olla luottamuksen arvoinen.

Tiivis yhteistyö ja keskinäinen kunnioittaminen puolin ja toisin omaisten kanssa. Omaiset luottavat asianmukaiseen tietoon ja heitä arvostetaan.

Tiivis työyhteisö, jossa voi kaikki kasvaa ja voimaantua ammatillisesti sekä ihmisenä. Tuetaan toisen ammatillista kasvua ja halua kehittyä entistä paremmaksi hoitajaksi. Tarvittaessa tuetaan työkaveria eri elämäntilanteissa. Työyhteisö, jossa voi näyttää avoimesti tunteessa. Ajoittain itketään yhdessä ja taas ajoittain nauretaan vatsat kipeinä.

Asioista keskustellaan. Aina ei olla samaa mieltä, eikä tarvitsekaan. Yhdessä on päästy tuloksiin ja välillä kompromissien kautta. Ristiriitatilanteista viestitään ajoissa ja niihin on puututtu ennen kuin ne ovat kasvaneet liian suuriksi. Kaikki kantavat vastuun siitä, että työyhteisön henki pysyy hyvänä.

Alppilakodissa saa tehdä työtä omalla persoonallaan. Saa tehdä työtä omalla tavalla, kunhan saavutettava päämäärä onn  yhteinen/sama. Hyväksytään erilaiset tavat toimia, ja saa käyttää omia vahvuuksia työssään.

Sovituista säännöistä pyritään pitämään kiinni. Kun esim. virikehetki on ollut listassa tiettynä päivänä viikossa, hoitajat ovat sen tienneet ja myös toteuttaneet. Se ei ole jäänyt vain ideatasolle.

Avoimuus. Avoimuus myös uusia ideoita kohtaan. Niitä ei heti torpata, vaan kokeillaan, ja hyviä ideoita jatketaan. Esimerkiksi kampauspöytä ja kesäpuput. Tässä myös hoivatyön päälliköllä on iso osuus. Ollaan saatu myös häneltä mahdollisuus näiden juttujen eteenpäin viemiseen.

Avoimuus uusia sijaisia kohtaan. Mieluusti ollaan otettu uutta työvoimaa vastaan, ja uusia persoonia mukaan. Heidän kauttaan ollaan taas saatu uusia näkökulmia Alppilakotiin. Jokainen on ottanut vastuun perehdyttämisestä.

Vaikka työ tuntuu välillä raskaalta on yksikössä huumoria vaikka muille jakaa. Useampi henkilö on ainakin osastonvastaavalle sanonut, että kun tulee portista sisään, osastolla on hyvä tunnelma. Sellaista ei kukaan pysty tekemällä tekemään, jos sitä ei ole.

Kodikkuus. Kodikkuus on tärkeintä asukkaille, mutta myös omaisille ja hoitajille. Se tuo osaltaan hyvää työfiilistä.

Ammatillisuus ja koulutuksellisuus, osaaminen. Asukkaiden ja omaisten pitää voida luottaa hyvään osaamiseen, mutta myös hoitajien pitää luottaa toistensa osaamiseen. Se taas luo turvallisuutta ja luottamusta.

Kaikkien ammattiryhmien keskinäinen arvostus ja kunnioitus.

Yhteistyöhalukkuus eri osaajien kanssa, esim. muistihoitaja (haastavat asukkaat, muistisairaan saattohoito). Apua on pyydetty, sitä on saatu, ja osattu käyttää taas monissa tilanteissa.

Heittäytyminen, hulluttelu ja luovuus. Tämä kaikki asukkaiden kanssa. Ja joka päivä!