Olipa kerran kuuro, mykkä ja sokea, jotka ostivat yrityksen. He olivat innoissaan siirtyessään menestyvän yrityksen ohjaksiin. Jokainen heistä oli toimialan osaaja ja heillä kaikilla oli visio siitä millaiseksi yritys heidän käsissään kasvaisi.

Mutta ei mennyt kuin muutama päivä ja ongelmat alkoivat. Tuotanto ei pyörinyt, asiakkaat katosivat ja postilaatikko täyttyi negatiivisesta palautteesta, josta he olivat kylläkin autuaan tietämättömiä. Jo ennen kuin kirjanpitäjä oli ehtinyt ensimmäistä tilikautta leimata, oli konkurssihakemus jätetty.

Paikalle saapui konsultti, joka huomasi kolme surullista henkilöä. Ei konsultin kauaa tarvinnut tilannetta kartoittaa, kun hän huomasi kaikenlaisen viestinnän puuttuvan. Kun mykkä olisi halunnut puhua, oli kuuro ainoana paikalla kuuntelemassa. Kun sokea olisi halunnut nähdä, oli mykkä ainoana paikalla kertomassa.

Eivät he olleet tajunneet suunnitella sitä, kuinka tärkeät tiedot, kokemukset ja havainnot saadaan jaettua. Eivät he huomanneet omaa rajallisuuttaan ja yhteisön merkitystä oman osaamisen esille tuomisessa.

Konsultti osasi kuitenkin viittomakieltä, piirtää paperille, vääntää rautalangasta ja puhua selkeästi. He kävivät tilannetta yhdessä läpi ja havahtuivat, ettei peli ole vielä menetetty.

Ihan ensimmäiseksi he laativat viestintäsuunnitelman. Siinä he kuvasivat, kuinka tietoa, osaamista, kokemusta ja näkemystä jaetaan. He jakoivat vastuuta. Yksi otti huolehdittavakseen viestit asiakkaille, toinen henkilökunnalle, kolmas päätti rakentaa järjestelmän, jossa kaikki tarvittava tieto olisi kaikkien saatavilla kaiken aikaa. He sitoutuivat toimimaan yhdessä, yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. He tekivät töitä.

Muutamaa vuotta myöhemmin kuuro, mykkä ja sokea ovat menestyneitä yrittäjiä. He ovat oppineet asiat kantapään kautta, mutta mikä tärkeintä –he oppivat! Ei ole koskaan liian myöhäistä kääntää kelkkaa ja alkaa tehdä asioita toisin.

Kuuron ja mykän avulla sokea alkoi nähdä maailman ja yritystoiminnan uudella tavalla. Kuuron ja sokean avulla pystyi mykkä kertomaan kaiken sen, mitä hän oli kehittänyt ja innovoinut. Mykän ja sokean avulla kuuro oppi kuulemaan asiakkaiden ja henkilökunnan palautteet ja toimimaan niin, että asiakas- ja työtyytyväisyys lisääntyivät.

Olkoon tarinan opetus se, että tarvitsemme viestintää läpi organisaation, halki työtehtävien ja poikkilinjan tuotannosta asiakaskokemukseen. Sitä ei voi tehdä yksi nimetty henkilö, vaan viestintä on yhteistyötä. Eikä ole tyhmyyttä pyytää apua. On viisautta tutkiskella itseään ja tunnistaa omat heikkoutensa, vahvuutensa ja mielenkiinnon kohteensa.

Mitkä ovat sinun heikkoutesi?