SHOKKILÖÖPPI

Mediakohuilla on paikkansa kulttuurissamme. Mediakohut nostavat esiin meille yhteiskunnassa tärkeitä asioita. Sosiaalisen median aikakautena uutisoinnin nopeus ja laajuus on kuitenkin luonut kohuille räjähtävää voimaa. Kun jokainen meistä voi tunnekuohuissaan kommentoida, tykätä ja jakaa uutista ilman, että on lukenut sisältöä tai arvioinut –saatikka varmistanut, asioiden paikkansa pitävyyttä, ollaan vaarassa astua harhaan.

Vanhustyö on viime vuosina ollut useiden mediakohujen keskiössä. Osin syystä, ei sitä ole kieltäminen. Kohut ovat edesauttaneet ongelmien tunnistamisessa ja korjaamisessa. Kohujen seurauksena on tehty muutoksia, kannettu vastuuta ja siivottu nöyrästi jälkipyykkiä. Parannustoimenpiteistä ei sitten ole kuitenkaan enää mediassa kirjoitettu.

Kohut ovat tuoneet myös paljon pahaa. Kun kokonainen toimiala leimataan epäonnistujiksi, silloin kärsii syyttömätkin. Vanhustyön vetovoima laskee kuin lehmän häntä. Nuoret kiertävät vanhustyön koulutuksen kaukaa, tulevaisuuden osaajia ei riitä. Vanhustyön pitovoima ei riitä pitämään työntekijöistä kiinni. He ovat uupuneita henkilöstövajeeseen ja arvostuksen puutteeseen. Kukapa haluaisi tehdä työtä, joka on jatkuvasti klikkiotsikoissa ja netin vihapuheessa.

Mediamielikuvat vaikuttavat käyttäytymiseemme. Alamme toimia ja ajatella kuten yleinen oletus antaa ymmärtää. Siksi virheellisen ja vääristyneen tiedon levittäminen ja todellisuutta suuremmaksi paisuttaminen on vaarallista.

Suomalaisessa vanhustyössä on paljon hyvää

Meillä on erinomainen koulutus, jolla varmistetaan työntekijöiden vankka ammattitaito. Meillä on korkealla moraalilla varustettuja toimijoita, joille ikäihmisten hyvä hoito on sydämen asia. Miksi emme kertoisi näistä onnistumisista yhtä hanakasti? Sankariteoista uutisointi motivoi muita samanlaisiin suorituksiin. Tässä on keino, jota sopii kokeilla vanhustyön tulevaisuuden pelastamiseksi. Oman vanhuuden hoivamme turvaamiseksi.

Muistuu mieleen vuonna 2002 julkaistu kappale: Arvi Lind –Hyviä uutisia. Josko kuuntelisimme tuon kappaleen ja lähtisimme muuttamaan maailmaa uutinen kerrallaan.

Kirjoittaja Tytti Mönkkönen työskentelee hankkeessa viestintäasiantuntijana, syttyy sankaritarinoista ja arvostaa innostuneita kuvauksia tavallisesta arjesta.