Opinnäytetyö: Vanhustyön veto- ja pitovoimatekijöitä

13.6.2022

Jyväskylän ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan johtamisen (YAMK) opiskelija Marja Airola teki opinnäytetyönsä Vetovoimainen vanhustyö -hankkeelle keväällä 2022. Työn aiheena oli selvittää, mitkä ovat vanhustyön veto- ja pitovoimatekijöitä. Aineistonaan hänellä oli vuosien 2020-2021 vaihteen Vinkkaa paras vanhustyön työyhteisö -kilpailussa menestyneihin yksiköihin tehdyt haastattelut.

Vanhustyön palkitsevuus

Yhdeksi toimintaympäristön veto- ja pitovoimaa lisääväksi tekijäksi nousi työn palkitsevuus. Sen osatekijöiksi muodostuivat työn laatuun, työn kunnioitukseen, työn imuun ja palkkaukseen liittyvät tekijät. Airolan tutkimuksessa työn palkkausta lukuun ottamatta nämä osatekijät toteutuivat työyksiköissä hyvin.

Työn laatu

Tutkimuksessa tuli esille, että työn laatu toteutui kaikissa tutkimukseen osallistuneissa yksiköissä perustasoltaan hyvin. Haastatellut työntekijät kokivat pystyvänsä toteuttamaan pääosin laadukasta hoitotyötä. Laatua heikensi koronapandemia ja sen tuomat negatiiviset vaikutukset asiakkaiden sosiaalisiin kontakteihin ja viriketoimintaan.

Mun mielestä meillä on laadukasta hoitoa. Ja tehdään sitä työtä hyvin ja käytetään siihen aikaa.

Tutkimuksessa haastatellut esihenkilöt toivat esille ”riittävän laadun” näkökulman. Tämä tarkoittaa sitä, että joka päivä ei vaadita täyttä tehokkuutta. Tästä olisi myös hyvä keskustella säännöllisesti työyhteisössä.

Riittää myös, että tekee riittävästi, että ei tarvitse joka päivä tehdä 110-prosenttisesti tätä työtä. Että riittää, kun teette 80-prosenttisella teholla, niin mä olen tosi tyytyväinen.

Merkittävänä hoidon laadun mittarina haastatellut pitivät asiakaslähtöistä ja hyvää hoitoa. Kaikissa yksiköissä hoitotyön perustui kokonaisvaltaiseen, yksilölliseen ja laadukkaaseen asiakkaan kohtaamiseen ja hoitamiseen. Lisäksi asiakkaan vaikutusmahdollisuuden omaa hoitoaan koskevaan päätöksentekoon sekä omaisyhteistyön toimivuus olivat keskeisiä hoidon laatuun vaikuttavia tekijöitä.

Tässä tiimissä tehdään niinku niin asiakaslähtöisesti työtä. Ja huomioidaan niin kokonaisvaltaisesti sitä asiakasta ja hänen läheisiä ja verkostoja ja muuta.

Asiakaslähtöinen ja hyvä hoito koetaan merkittäväksi hoidon laadun mittariksi.

Työn kunnioitus

Tutkimuksessa kartoitettiin myös työntekijöiden kokemuksia työn kunnioituksesta. Haasteltujen mukaan työn kunnioitusta voidaan tarkastella joko työn sisältä tai ulkopuolelta käsin. Työn sisällä kunnioitus näkyi oman työn ja työpanoksen arvostamisena. Myös työn merkitykselliseksi kokemista ja omaa asennetta työtä kohtaan pidettiin tärkeänä. Työn kunnioitus näkyi työntekijöiden keskinäisessä kommunikaatiossa sekä työkaverin työn arvostuksessa.

Eli sekin on jonkin sortin kunnioitusta juuri sitä tehtyä työtä kohtaan, että ei ole vaan siellä palkan vuoksi vaan ihan tekemässä jotain itselleen merkityksellistä ja tärkeetä.

Työn ulkopuolelta käsin tarkasteltuna työn kunnioitus näkyi yksikön hyvässä imagossa sekä omais- ja asiakaspalautteessa. Yksiköiden asukkaiden ja omaisten sekä yhteistyökumppaneiden ja työnantajan positiivinen palaute koettiin kunnioituksen osoituksena yksikköä kohtaan.

Mä koen, että se miten meistä puhutaan tuolla kylillä ja miten ihmiset puhuu, niin kyl se tuo sellasta tosi vahvaa kunnioitusta.

Hoitoalan yleinen kunnioitus koettiin melko huonoksi. Osa haastatelluista toivoi enemmän kunnioituksen osoittamista työnantajan puolelta. Työstä toivottiin enemmän hyvää palautetta.

Tää on ehkä yleisesti semmonen huonosti kunnioitettu ala. Että välillä tuntuu itestä siltä, että voisi saada sitä kunnioitusta enemmän tästä työstä.

Työn imu

Tutkimuksessa yhdeksi teemaksi nousi työn imu. Haastatellut kokivat pääsääntöisesti hyvää työn imua. Sen ei kuitenkaan koettu olevan pysyvä tila, vaan se saattoi vaihdella esimerkiksi oman jaksamisen mukaan. Positiivina voimavarana koettiin se, että parempaa työn imua kokevat työntekijät kannustivat muita heikompaa työn imua kokevia työntekijöitä.

Itse ainakin koen, että ei ehkä hoitotyötä pysty tekemään, jos ei ole sitä jonkinlaista imua siihen.

Työn imu näkyi työyksiköissä työlle omistautumisena, työn kokemisena mielekkääksi ja työssä viihtymisenä. Työ haluttiin tehdä parhaalla mahdollisella tavalla ja se oli osa omaa identiteettiä.

Työn imua lisäsi työstä saatu hyvä palaute ja toimiva työyhteisö. Työn kehittämismahdollisuudet nähtiin työn imua ja sitoutumista lisääväksi tekijäksi. Myös organisaation ja omien arvojen samankaltaisuus lisäsivät työn imun kokemista.

Kun täällä nyt hommat toimii, niin se myös lisää sitä työn mielekkyyttä. Ja myös auttaa jaksamaan siinä työssä.

Työn imun kokeminen koettiin osaltaan myös kuormittavaksi. Tämän takia työyksiköissä pidettiin tärkeänä, että huolehditaan siitä, ettei työn imu muutu negatiiviseksi ja työtä kuormittavaksi.

Että pitää itselleen tehdä ihan oikeesti niinku rajat siinä, että ei tee ylipitkää päivää jatkuvasti. Että kun on sitä muutakin elämää. Ja toisaalta se muu elämä sitten auttaa jaksamaan siinä työssä, ettei se työn imu mene sitten negatiiviseen, ettei jää muulle aikaa.

Työn ja vapaa-ajan erottaminen toisistaan lisää työssä jaksamista.

Palkkaus

Vanhustyön palkitsevuus ja arvostus ovat viime aikoina olleet esillä julkisessa keskustelussa sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden kohtuuttominakin pidettyjen palkkavaatimusten vuoksi. Airolan tutkimuksessa yhdessä työyksikössä haastatellut kokivat palkkauksen vastaavan hyvin työnkuvaa ja palkka nähtiin vertailukelpoisena organisaation muuhun palkkatasoon nähden. Kahdessa tutkitussa yksikössä palkkauksen ei koettu täysin vastaavan työn vaativuutta ja työntekijät toivoivat parempaa palkkatasoa. Haastatellut kertoivat, että osaamisvaatimukset ja työmäärä olivat nousseet viime vuosina paljon, mutta palkkaan ei ollut tullut korotuksia eikä palkkauksen nähty vastaavan työn vaativuutta. Nyt olisi korkea aika saada palkkaus kuntoon ja sitä kautta myös vanhustyön arvostus nousuun. Kilpailukykyinen palkka lisäisi myös vanhustyön veto- ja pitovoimaa.

Lähde:

Airola, Marja 2022. Vanhuspalvelujen veto- ja pitovoiman menestysreseptiä etsimässä. Opinnäytetyö. Jyväskylän ammattikorkeakoulu.

Kirjoittaja Arja Virolainen, lehtori ja vanhustyön asiantuntija, Savon ammattiopisto