MIKSI JATKUVA OPPIMINEN ON TÄRKEÄÄ?

Sanonta siitä, että vanha koira ei opi uutta on kumottu jo vuosia sitten itävaltalaisessa tutkimuksessa. Nuoret koirat oppivat nopeammin, mutta hämmentyivät kun yllättäviä haasteita tuli vastaan ja vanhat koirat pärjäsivät niissä tilanteissa paremmin (HS 4.2.2016). Tiedon soveltaminen ja mm. ongelmaratkaisu paranevat iän myötä. Uuden oppiminen onnistuu myös vanhana, mutta miksi meidän sitten tulisi oppia elinikäisesti? No siksi, että oppiminen lisää työssämme hallinnan tunnetta ja sitä kautta jaksamista. Se lisää sosiaalista yhdenvertaisuutta ja edistää hyvinvointia. Se antaa meille mahdollisuuksia yksilö- ja yhteisötasolla parempaan elämänlaatuun ja esimerkiksi turvallisempaan arkeen. Uuden oppimisen tärkeys liittyy myös teknologiaan. Useimmissa sovelluksissa edellytetään käyttäjältään jonkinlaista opettelua. Opiskelijat saavat tukea ohjaushenkilöstöltä, opettajat ja ohjaajat ICT-tuelta ja vastaavilta, ikääntyneet tämän arkea tukevalta omaiselta tai hoitajalta.

TEKNOLOGIA LISÄÄNTYY JA HELPOTTAA ARKEAMME – USEIMMITEN

Elämää ja arkea auttava teknologia ympärillämme lisääntyy koko ajan. On autoja, jotka vaihtavat pitkät valot automaattisesti lyhyeksi ja vahtivat kaistoja, on robotti-imureita ja unen sekä harjoittelun laatua seuraavia älykelloja, on automaatteja ateriapalveluun ja muistuttavia lääkedosetteja.

Erilaisen teknologian käyttömahdollisuudet ovat kehittyneet paljon niin ikääntyneiden kuin opiskelijoiden, opettajien ja hoitajienkin arjessa. Hyvinvointiteknologian tavoitteena on edistää ja pitää yllä ihmisen terveyttä, turvallisuutta ja itsenäistä suoriutumista. Teknologiaa hyödyntävä etähoito yleistyy, ja yhä useamman hoitajan työhön kuuluu asiakkaan ohjaaminen kotona selviytymisen tukemiseen kehitetyn teknologian käytössä. Kaikki tietävät, että esim. uuden älypuhelimen oston jälkeen vie vähän aikaa, ennen kuin sen käyttö on sujuvaa.

TEKNOLOGIALLAKIN ON KAKSI PUOLTA

Tämä korona-aika teamseineen ja zoomeineen osoitti, että pakon edessä teknologian käyttöönotto on nopeaa. Teknologia voi lisätä osallisuutta ja työssäkäynnin tai opiskelun helppoutta. Opintojen aikaiseen sosiaaliseen yhteisöön kiinnittyminen tapahtuu enenevässä määrin digitaalisilla alustoilla. Teams voi olla monelle uusi mahdollisuus, hyvä oppimisen ja olemisen ympäristö. Tekoälyratkaisuja on kehitetty myös sosiaalisen syrjäytymisen ennakoivaan tunnistamiseen. Kertooko älypuhelimemme jollekin taholle, että meillä ei ole kavereita? On hyvä muistaa, että teknologia voi toimia pahimmillaan syrjäytymisen välineenä.

Algoritmit kertovat tunteetonta kieltä siitä, piippaako puhelimemme sosiaalisen yhteyden merkiksi vai onko vallalla hiljaisuus?

Itse kunkin teknologistuvasta arjesta löytynee esimerkkejä niin hyvässä kuin pahassa. Kertun puhelin meni rikki ja omaisten tuli aika hankkia uusi. Kerttu kieltäytyi ehdottomasti älypuhelimesta. Suhtautui siihen kahdeksankymppisenä itselleen tarpeettomana hömpötyksenä, nuorempien asiana. Niin sitten mentiin eteenpäin minimitoiminnoin varustetulla puhelimella. Kerttua suututti, kun ystävät ja tuttavat soittelivat harvemmin. Kävi ilmi, että monet ystävistä olivat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa sosiaalisessa mediassa vaihdellen kuulumisia ja kuvia. Kerttua taisi harmittaa, kun hänellä ei ollut mahdollisuutta siihen. Tuli ulkopuolinen olo. Kaverit olivat nyt jossain muualla.

UUDEN OPPIMISEN MAHDOLLISUUS TARJOLLA KAIKILLE

Myönteisen elämänasenteen ja positiivisen ajattelun tiedetään vaikuttavan ihmisen hyvinvointiin, sosiaalisiin suhteisiin ja oppimiseen. Tämä pätee niin opiskelumaailmaan kuin hoidon ja hoivan ympäristöihinkin. Kirjoitimme ikääntyneestä Kertusta, jonka arkeen ei sosiaalinen media sovelluksineen tullut uuden puhelimen myötä. Mutta kuinkas sitten kävikään! Kerttu siirtyi asumaan palvelutaloon, jossa Facebook oli otettu positiivisen viestinnän välineeksi hoitajien, asukkaiden, omaisten ja tuttavien välille. Hoitajat ottavat asukkaiden tapahtumista kuvia ja tekevät juttuja talon arjesta. Lupa-asioista siellä on huolehdittu. Omaisilla ja tuttavilla on mahdollisuus seurata tapahtumia viikoittain Facebookin sivuilta ja lähettää peukkuja ja sydämiä. Muita merkkejä ei toistaiseksi ole tarvittu. Hoitajat näyttävät noita tykkäyksiä asukkaille, jotka ovat mielissään tästä uudesta tavasta olla vuorovaikutuksessa. Kerttu on nykyään sosiaalisessa mediassa useammin kuin kumpikaan meistä kirjoittajista. Elämä on!