Onko yhteisöohjautuvuus ollut aina läsnä vai aivan uuden reitin etsimistä/löytämistä?

Eräänä päivänä päädyin työkaverin houkuttelemana lukupiiriin, jossa käytiin läpi tekstiä yhteisöohjautuvuudesta. Jokainen sai kertoa, mitä ajatuksia teksti herätti kyseisestä aiheesta. Mietin pääni puhki, minkälaisesta rakettitieteestä oli oikein kyse. Kun vuoro osui kohdalleni, vastasin paniikissa: ”Sana on kyllä tuttu, mutta en osaa sanoa, mitä se tarkoittaa…”. Sain tehtäväkseni kertoa ajatukseni ennen kuin tapaaminen päättyi.

Muiden jakaessa ajatuksiaan, miten esimiehen tulisi jakaa enemmän päätösvaltaa työntekijöilleen, tai kuinka työntekijät saisi jakamaan ajatuksiaan keskenään, sai lampun syttymään pääni yläpuolella. Tämähän on ihan arkipäivää omassa työyhteisössäni! Tapaamisen lopuksi jaoin innoissani omia ajatuksiani, miten yhteisöohjautuvuus on ollut osa omaa työarkeani.

1. Esimies = Esimerkinnäyttäjä, valmentaja ja työkaveri

Työnantaja ei ole vain esimies, joka käskee tekemään paremmin ja tehokkaammin. Hän näyttää konkreettisesti esimerkkiä, varsinkin uusissa työtehtävissä, mihin lopputulokseen kaikkien olisi hyvä päästä. Kun esimies huomaa työntekijöidensä pärjäävän ilman hänen läsnäoloaan, hän voi siirtyä enemmän valmentajan ja työkaverin rooliin. Tällöin hän tekee samoja työtehtäviä kuin palkollisensa, esimiehelle kuuluvan työvuorensa lisäksi, mutta samalla antaa työntekijöilleen heidän tarvitsemaansa tukea eri työtilanteissa.

2. Yhteisvastuu kyseisen vuoron työtehtävistä ja tilannepäivitys

Vuoron alussa on suositeltavaa käydä yhdessä läpi suoritettavat työtehtävät, niiden jako työntekijöiden kesken ja pyrkiä mahdollisesti aikatauluttamaan ne. Tällöin kaikille jää mielikuva, mitä pitää yhteensä tehdä, ja tarvittaessa voi auttaa toista tai pyytää apua omiin työtehtäviin. Työtehtävien välissä on hyvä antaa väliraportteja toisilleen omasta edistymisestä, jos kyseiseen asiaan menee pidempään kuin oli ajateltu. Raportoinnin avulla pysytään kärryillä, mitä on vielä tekemättä ja tarvittaessa voidaan jättää vähemmän tärkeitä työtehtäviä toiselle kerralle. Silloin saadaan pidettyä lakisääteiset ruoka- ja kahvitauot työvuoron aikana eikä sen jälkeen.

3. Työyhteisön tunteminen ja kommunikointi

Monet väärinkäsitykset ja ongelmatilanteet henkilöiden välillä on saatu vältettyä sillä, että osapuolet tuntevat toisensa. Mitä paremmin tuntee työnantajansa ja -kaverinsa, sitä paremmin ymmärtää toisten ajatuksia ja osaa asettua heidän asemaansa. Tärkeää on myös kuunnella, kehua ja sanoa ääneen, mikä ärsyttää tänään. Tällainen toiminta lopulta tekee työyhteisöstä tiiviin ja turvallisen paikan olla oma itsensä.

4. Avoin keskustelu ja asioiden kyseenalaistaminen enemmän kuin sallittua

Edellisessä työpaikassani esimies toivoi usein ääneen niiden asioiden kyseenalaistamista ja uudistamista, jotka voitaisiin tehdä paremmin ja tehokkaammin laadusta tinkimättä. Kun jokin työtehtävä kaipaa jonkun mielestä muutosta, asian voi tuoda rohkeasti esille ja keskustella siitä rakentavasti. Kun yksi rohkea aloittaa ehdotuksien antamisen, toiset saavat inspiraatiota ja uskallusta toimia samoin.

Kirjoittaja Paju Korhonen on viestintäharjoittelijana Vetovoimainen Vanhustyö -hankkeessa.