Matka hoiva-alan mediakohusta hankkeeksi

Heli Kekäläinen ja Satu Pirskanen

Vuoden 2019 alkupuolella hoiva-alan kriisiksikin kutsuttu mediakohu nosti ajatukset ja tunteet pintaan –itse kenellekin. Vanhustyössä työskentelevät pystyivät näkemään kohuotsikoiden taakse. He saivat surullisena huomata, että media luo vanhustyöstä karua kuvaa niille, joiden tiedot vanhustyöstä ovat vain lehtien otsikoiden varassa. Samalla kohukertomukset loivat todellista huolta ja epäluottamusta esimerkiksi vanhusten hoivayksiköissä asuvien tai kotihoidon asiakkaiden omaisille. Mediamylläkällä oli varmasti osansa myös vanhustyön rekrytointien vaikeutumiseen. Esimerkiksi kesätyön hakijamäärät romahtivat edellisiin vuosiin verraten selvästi ja lähihoitajakoulutuksen hakijamäärät näkyivät myös olevan laskusuhdanteessa. Vanhustyön ammattilaisten alalta pois ”virtaaminen” oli ollut nähtävissä jo aiemmin. Aikaisemminkin jo heikkona pidetty alan vetovoima oli aallon pohjalla.

Vanhustyön toimijoilla oli aito huoli kentän työntekijöiden jaksamisesta. Vanhustyön työntekijät, jotka nimenomaan tekevät työtään suurella sydämellä ja ikääntyvien arvokkuutta kunnioittaen, olikin äkkiä median toimesta sysätty alimmalle arvoasteikolle. Harvoin kuuluva ”Kiitos” vanhusten hoitajille oli muuttunut jatkuvaksi moitteeksi. Tämä näkyi työpaikoilla monenlaisina ilmiöinä ja hoitajat kertoivat esimerkiksi miettineensä, voiko kertoa kenellekään olevansa vanhusalalla työssä. Hoitajan työstään kokema ylpeys huuhdottiin ”pesuveden mukana” viemäristä alas. Huomioitavaa oli myös se, että lyhyessä ajassa valvovat viranomaiset saivat aimo pinon kanteluita huolissaan olevilta omaisilta siitä, miten heidän läheisiään hoidetaan.

Ei vanhustyö ole pelkkää kohua ja laiminlyöntejä! Ei suinkaan!

Tämä mediakohu, joka näytti iskeneen juuri vanhustyöhön, pakotti pohtimaan. Mitä asialle voisimme tehdä? Ei vanhustyö ole pelkkää kohua ja laiminlyöntejä! Ei suinkaan! Vanhustyössä työntekijät tekevät työtään ammattitaidolla ja suurin osa omaisista ja itse vanhuksista ovat tyytyväisiä hoitoon ja hoidon laatuun. Vanhustyössä tehdään jo nyt monia oikeita asioita, hyviä arjen tekoja ja jatkuvaa työn kehittämistä. Sitä ei vain ehkäpä osata tuoda tarpeeksi näkyvästi esille tai ei päästä uutiskynnyksen yli, kun hyvät asiat vain eivät ole niin ”kiinnostavia”…

Hankevalmistelu päätettiin tietoisesti toteuttaa niin, että kuullaan vanhusalan toimijoiden aidot tarpeet ja ajatukset kehittämistyölle. Tavoitteena oli saada kuuluviin kentän huolet, tärkeimmät tarpeet sekä aito kehittämishalu asioiden parantamiseksi. Keskiössä pidettiin koko ajan kuitenkin alan vetovoimaisuuden kasvattaminen. Kehittämistyölle nähtiin alueella suuri tarve. Yhteistyökumppanit näkivät hankkeen yhteistoteuttamisen niin tärkeäksi, että tilaa jopa raivattiin muilta töiltä ja projekteilta, jotta toimijat pääsisivät yhteiseen työhön mukaan. Toimijat pitivät tärkeänä, että ei lähdetä tekemään mitään pinnallista kasvojenkiillotusta alalle, vaan juuri niitä aitoja kehittämisen tekoja, jotka voivat vaikuttaa pidempiaikaisestikin alan veto- ja pitovoimaan. Ja tämä ajatus kantaa edelleen, nyt kun hanke on lähtenyt käyntiin. Nyt on aika nostaa vanhustyötä sille kuuluvaan arvoonsa!

Heli Kekäläinen, vanhustyön asiantuntija. Työskentelee Savonia-ammattikorkeakoulussa.

Satu Pirskanen on Vetovoimainen vanhustyö -hankkeen projektipäällikkö, vanhustyön erityisasiantuntija ja työskentelee Savonia-ammattikorkeakoulussa.