Erilaisuus työyhteisössä on rikkaus

1.2.2021

Työyhteisöissä syntyy usein ristiriitoja silloin, kun ihmisten luontaista erilaisuutta ei ymmärretä. ”On yksi asia ymmärtää ihmisten erilaisuutta ja toinen asia hyväksyä se. Ilman ymmärrystä ei voi kuitenkaan syntyä hyväksyntää. Työyhteisössä erilaisuuden hyväksyntä on avain hyvään vuorovaikutukseen ja ilman sitä toisten kuuntelu voi tyssätä kuin seinään.” (Arjanne 2017)

Ihmisten luontainen erilaisuus näkyy erityisesti persoonallisuuksien erilaisuutena. Tämä näkyy työyhteisössä esim. kommunikoinnissa ja vuorovaikutuksessa, tiedonkäsittelyssä, päätöksenteossa ja tavassa suhtautua asioihin. Erilaisuuden ymmärtäminen auttaa yhteistyön kehittämisessä. Jos jokainen ymmärtää omaa persoonaansa ja sen vaikutuksia käyttäytymiseensä, hän ymmärtää paremmin myös muiden erilaista käyttäytymistä. Tällöin hän osaa nähdä erilaisuuden enemmän voimavarana kuin uhkatekijänä.

Ihmisten ajattelua ja käyttäytymistä on luokiteltu ja tyypitelty monin eri tavoin: introvertteihin ja ekstrovertteihin, analyyttisiin ja intuitiivisiin jne. Ruotsalainen yritysvalmentaja ja käyttäytymistieteiden tutkija Thomas Erikson jaottelee kirjassaan Idiootit ympärilläni ihmiset käyttäytymismallinsa mukaan neljään eri väriin: punaiseen, keltaiseen, vihreään ja siniseen. Eriksonin mukaan vain viisi prosenttia maailman väestöstä on yhtä värityyppiä. Lähes meissä kaikissa on vähintään kahta väriä, usein kolmea tai jopa kaikkia neljää. Yleensä joidenkin värityyppien ominaisuudet ovat kuitenkin hallitsevia.

Hallitseva punainen onkilpailuhenkinen, päämäärätietoinen, voimakastahtoinen, nopea ja johtamaan pyrkivä.

Impulsiivinen keltainen on viihdyttävä, puhelias, innostuva, nopea reagoimaan ja positiivinen.

Vakaa vihreä on joustava, ystävällinen, konflikteja ja muutosta välttävä ja rauhallinen.

Analyyttinen sininen on kriittinen ajattelija, varovainen, pään kylmänä pitävä, tarkka ja realisti.

Tunnistatko yhden tai useamman värin kuvaamaan itseäsi? Värijaottelun avulla voi oppia tuntemaan vahvuuksiaan ja heikkouksiaan paremmin sekä kehittämään niitä. Jaottelua voi myös hyödyntää työelämässä tunnistamalla esim. lähijohtajan, asiakkaitten ja kollegoiden käyttäytymismalleja.

Ihmisten käyttäytymisen ja persoonallisuustyyppien jaotteluun on monia muitakin tapoja, eikä yhtä oikeaa ja kaiken kattavaa keinoa ole olemassa. Tärkeintä kuitenkin on, että tiedostamme ja hyväksymme työkavereidemme erilaisuuden, jolloin voimme ymmärtää heitä paremmin.

Erilaisuuden hyväksyminen ei aina ole helppoa. Kun erilaisuus on ristiriidassa omien toimintatapojemme ja käsitystemme kanssa, sen hyväksyminen voi olla vaikeaa. Saatammekin hakeutua usein samanhenkisten ihmisten pariin, koska heidän kanssaan koemme tulevamme ymmärretyiksi ja hyväksytyiksi. Siksi työpaikoilla pitäisi pyrkiä luomaan turvallinen ilmapiiri, jossa erilaiset mielipiteet uskalletaan sanoa ääneen toisia kunnioittaen ja toisilta oppien. On tärkeää, että työpaikalla voi olla oma itsensä.

Pelaaminen työelämän pelisäännöillä auttaa usein ennakoimaan tilanteita, eikä säännöistä voi luistaa esim. vetoamalla johonkin persoonallisuuden piirteeseen. Tämä lisää työyhteisössä turvallisuuden tunnetta ja auttaa ennakoimaan tilanteita sekä voi myös poistaa turhaa jännitystä ja stressiä, kun tiedetään, miten ihmiset toimivat ja käyttäytyvät.

Merja Mäskisalo-Ropposen (2020) mukaan terveessä työyhteisössä arvostetaan ja hyödynnetään myönteistä erilaisuutta. Myönteisen erilaisuuden muotoja ovat:

– eri ikäiset ihmiset
– työyhteisöön vasta tulleet ja siellä pitkään olleet työntekijät
– eri ammattiryhmät
– erilaiset osaamisalueet
– erilaiset luonteenpiirteet
– erilaiset elämäntilanteet

Myönteistä erilaisuutta arvostavassa työyhteisössä ajatellaan, ettei kaikkien tarvitse osata kaikkia asioita yhtä hyvin, vaan työntekijät täydentävät toinen toistensa osaamista. Esimerkiksi nuoret tai työyhteisöön vasta tulleet tuovat uusia ideoita ja kyseenalaistavat vanhoja toimintatapoja. Pidempään työyhteisössä olleet taas voivat kertoa asioiden taustoja ja opettaa hyviä käytäntöjä.

Myönteisen erilaisuuden voi kiteyttää seuraavaan mielikuvaan: ”Kaksi henkilöä menee talvi-iltana ulos. Toinen heistä näkee tähtitaivaan ja toinen hohtavat hanget. Keskusteltuaan näkemästään ja kokemastaan molemmille muodostuu laajempi käsitys todellisuudesta. Tällaisessa tilanteessa on turha väitellä, kumpi näkee maailman oikein. Kumpikin näkee oikein, mutta eri tavalla.” (Mäkisalo-Ropponen 2020)

Työyhteisössäkään ei välttämättä ole kysymys siitä, kuka näkee oikein tai väärin tai mikä mielipide on hyvä tai huono. Erilaiset taidot ja persoonallisuudet mahdollistavat sen, että voimme oppia toinen toisiltamme, mikä mahdollistaa myös työyhteisön kehittymisen. Työyhteisöissä tarvitaan jokaisen ammattilaisen työpanosta.

Vetovoimainen vanhustyö hankkeessa nostamme esille myös työyhteisötaidot ja henkilökohtaisen näkökulman työyhteisöjen kehittämiseen erilaisin aihein. Tuomme erilaisuuden hyväksymisen lisäksi esille palautteen ja sen antamisen, työyhteisön pelisäännöt, keskustelukulttuurin ja kollegiaalisuuden. Kehitetään työyhteisöjä – yhdessä!