Keväiset terveiset Porista!

Täällä on ollut kiireinen kevät! Koulutehtävät on nyt suoritettu melkein kokonaan, vain ruotsin kurssista on vielä kokeita ja opinnäytetyökin pitää kirjoittaa valmiiksi. Normaalin perhearjen ja koulutöiden lisäksi käyn töissä ja haaveilen valmistumisesta. Geronomi koulutus on antanut minulle paljon eväitä tulevaisuuteen ja vielä syvempää uskoa siihen, että tämä on sitä mitä haluan tehdä. Opiskelu Satakunnan ammattikorkeakoulussa on vastannut juuri sitä, mitä sieltä lähdin hakemaankin.

Tällä kertaa halusin kirjoittaa teille omaisten huomioimisesta, koska se on niin tärkeässä roolissa hoitotyössä. Mielestäni, kun hoidamme ikäihmistä, omaisten huomioimisen tärkeys korostuu ja varsinkin korona-aika osoitti, kuinka tärkeässä roolissa hoitajat ovat palvelukodissa asuvan ikäihmisen ja omaisten välisessä yhteydenpidossa. Aina pitäisi muistaa, että palvelukodin asukas on usein jonkun äiti tai isä. Heidät pitää nähdä yksilöinä, joilla on kokonainen elämä takana.

Mutta entä sitten, kun saattohoidon aika on. Miten silloin omainen huomioidaan? Moni omainen viettää tunteja asukkaan luona ja hoitajat käyvät juttelemassa sekä tarjoamassa kahvia. Tiedän kuinka suuri merkitys näillä hetkillä on omaiselle, itse oman omaiseni saattohoidossa mukana olleena. Jo yksinkertainen kysymys, Miten sinä voit? merkitsee paljon, ja se, että joku tuo kupin kahvia ja leivän, auttaa jaksamaan. Se, että hoitaja pysähtyy ja keskustelee kanssasi, osoittaa empatiaa, kuuntelee ja vaikka silittää kädestä, jää muistoihin. Näillä muistoilla on suuri vaikutus myös surutyöhön. Joskus jopa niin paljon, että ne muuttavat omaisen muistoihin vaikeastakin saattohoidosta kauniin.

Saattohoitokori

Törmäsin vähän aikaa sitten, saattohoitoon liittyen Hollannissa käytössä olevaan omaisen saattohoitokoriin.  Halusin jakaa idean kanssanne, koska ajattelin että ehkä joku innostuisi sitä kehittämään, vaikka toiminnallisena opinnäytetyönä. Eli omaisen saattohoitokori annetaan omaiselle saattohoidon alkaessa, jos omainen viettää aikaa asukkaan luona. Tarkoituksena on, että korissa (mikä voi olla myös vaikka kangaskassi!) olisi omaiselle pientä purtavaa: mehua, energia patukoita tai pähkinöitä.  Korissa olisi myös lehtiä, lämmin huopa, raamattu, vihko sekä kynä, jotta omainen voisi tehdä muistiinpanoja. Tuoksutikkuja, hammasharja ja tahnaa, käsirasvaa, pieni lukulamppu, aikuisten värityskirja tai vastaavaa. Korissa olisi myös tietopaketti mitä tehdä saattohoidon jälkeen, tietoa hautajaisten järjestelystä ja tietoa surutyöstä.

Mitä ajatuksia tämänlainen kori/kassi herättää? 

Perimmäisenä tarkoituksena on omaisen huomioiminen, viltti mihin kääriytyä, kun valvoo rakkaan äitinsä/isänsä unta, pientä naposteltavaa, että jaksaa valvoa ja mahdollisuus lukea Raamattua kuolevalle. Hollannissa tämä on otettu positiivisin kokemuksin vastaan ja uskon, että Suomessakin tälle voisi olla tarvetta.

Omaisen huomioimisessa arkipäiväisissä asioissa, mutta myös saattohoitotilanteissa me tietysti myös annamme kuvan talosta jossa työskentelemme, mutta myös koko hoitoalasta. Hoitoalan vetovoima on laskenut hurjasti ja mielestäni jokaisen hoitajan pitäisi miettiä miten sitä saadaan parannettua, koska hoitoalan vetovoimaisuus vaikuttaa meidän kaikkien työhön ja tulevaisuuteen. Hoitoalan vetovoimaisuutta ja hoitoalan kuvaa parannetaan myös niillä ihan pienillä asioilla ja joskus ihan pieneltä tuntuvat asiat ovat niitä kaikista isoimpia.

Jos haluat lukea muita hoitoalaan liittyviä juttuja Hollannista, löydät minut Instagramista: geronomiopiskelijapia