Moikka!

Geronomikoulutuksessa keskitytään iäkkään ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja hyvä hoito palvelukodeissa ei ole vain hyvää perushoitoa ja lääkehoitoa, vaan mielestäni se on myös kokonaisvaltaista ihmisen näkemistä, kuulemista ja osallistamista, jossa tarjotaan asukkaalle tekemistä, nähdään ikäihminen yksilönä sekä ollaan läsnä.

Minua kiinnostaa konkreettiset muutokset mitä voidaan tehdä parantaaksemme tätä ja niitä haluan jakaa kanssanne. Pienetkin muutokset voivat olla yllättävän suuria ja vaikuttavia.

Vanhustyön erikoisammattitutkintoa Sataedussa opiskellessani suunnittelin työpaikalleni Porilaiseen Ruskahovin palvelukotiin VIRIKEVIIKON, jonka tarkoitus oli tarjota päivänsisältöä asukkaille, sekä samalla lisätä työntekijöiden työhyvinvointia antamalla onnistumisen tunteita.

Joskus hoitajat saattavat ajatella, että viriketuokioiden vetäminen ei ole heitä varten, kokevat etteivät osaa tai eivät halua olla huomion keskipisteenä, vaikka osallistuttuaan näiden tuokioiden vetämiseen kokivat sen mukavaksi ja iloa antavaksi.

Meillä toimii palvelukodissamme myös virikeohjaaja, joka aktiivisesti tekee asukkaiden kanssa kaikkea, mutta koska palvelukotimme johtaja sekä tiiminvetäjämme ovat aidosti kiinnostuneita uusista ideoista, sekä asukkaidemme hyvinvoinnista, lähdimme tätä Kukkahovissa heti kokeilemaan käytännössä.

Virikeviikon ABC

Virikeviikko systeemin oikeanlainen onnistuminen koostuu muutamasta kohdasta:

• Virikeviikossa yksi hoitaja on vuorollaan viikon ajan vastuussa virikkeistä, joita yksikössä tapahtuu. Tällä tavoin virikeviikkovuoro on kerran noin 2-3 kuukaudessa (riippuen työntekijöiden määrästä) eikä lisää työtaakkaa hoitajille, vaan päinvastoin lisää työhyvinvointia.

• Käyttöön otettiin virikekori, joka sisälsi esimerkiksi kirjan, CD-levyjä, vanhoja leffoja, hierontapallon, kyniä, paperia ja muita askartelu juttuja, kutimet sekä lankaa, muistelukortteja, erilaisia kysymyskortteja, käsirasvaa ja erivärisiä kynsilakkoja. Tämän tarkoitus oli, että hoitaja voisivat ottaa korin mukaansa ja sieltä nopeasti löytää jotain tekemistä asukkaiden kanssa, mikäli ei oma suunniteltu virikehetki siinä kohtaa onnistuisi, tai jos olisi ylimääräistä aikaa. Tämä oli siis tavallaan apuväline.

• Ennen kokeilun alettua otimme yhteyttä asukkaiden omaisiin suunnittelemani kyselylomakkeen muodossa, jossa kerrottiin VIRIKEVIIKON aloittamisesta yksikössä ja kyseltiin heidän muistojaan asukkaista ja asukkaiden mieltymyksistä. Esimerkiksi musiikki tai harrastukset. Myös asukkailta itseltään tietenkin kysyttiin laajasti millaisesta musiikista he pitävät, mitä ovat ennen harrastaneet ja mitä haluaisivat tehdä.

• Hoitajien kesken mietittiin omia vahvuuksiamme: missä olen hyvä ja miltä minun virikeviikkoni voisi näyttää? Mistä asukkaat pitävät ja mitä uutta voitaisiin tarjota?

• Ostimme liitutaulun yksikköömme, johon kirjoitimme, ketä on sillä viikolla vastuussa virikkeistä ja mitä kaikkea on tarjolla. Tämä oli asukkaita varten, mutta myös, jotta tänne tulevat omaiset näkevät mitä kaikkea sillä viikolla asukkaiden kanssa tehdään.

• Sovimme, että vuorossa oleva vetäjä osallistuu normaalisti aamupesuihin, mutta esimerkiksi ruokailua tai kahvihetkeä ennen tai jälkeen sekä vuoronvaihtokohdissa oli sellaista aikaa, että nämä hetket oli helppo toteuttaa.  Illastakin löysimme aikaa, jolloin osallistaminen onnistuisi sekä asukkaat, jotka olivat vuodepotilaita, saivat osansa virikeviikosta, kun heidän kanssaan vietettiin myös enemmän aikaa.

Kokeilu lähti mukavasti käyntiin. Kukkahovissa leivottiin, koristeltiin keksejä, oli useita kauneudenhoito päiviä sekä hierontahetkiä, musiikki soi useasti, oli leffailtoja kaikkien herkkujen kera, rakennettiin yhdessä piparkakkutalo, tehtiin muistoissa retkiä talvisiin maisemiin, luettiin kirjaa, käytettiin googlemapsin kuvia apuna retkeillessä lapsuuden paikkoihin ym. ym. Tämän kaiken lisäksi huomioitiin mahdollistaminen, eli jätimme tietoisesti kirjoja, lehtiä ja muuta paikkoihin, joista asukkaiden oli ne helppo ottaa ja lähteä lukemaan tai selailemaan lehteä itsekseen.

Asukkaat olivat tyytyväisiä ja asukkaiden omaiset tietenkin myös, sekä tämä lisäsi myös hoitajien työhyvinvointia, koska hoitajat kokivat, että olivat saaneet aikaa tehdä asukkaiden kanssa vähän enemmän kuin normaalit hoitotoimenpiteet ja kaikki siihen liittyvä.

Halusin jakaa tämän kanssanne, koska tämä oli yksi tapa järjestää päiviensisältöä asukkaille ilman, että siihen palkataan ketään, mutta ei myöskään lisätä työtaakkaa hoitajille. Yksi viikko kerran kahdessa tai kolmessa kuukaudessa ei kuormita vaan tuo mielestäni ennemminkin iloa, kun saa itse suunnitella millainen viikko olisi, käyttää omia vahvuuksiaan ja löytää iloa työstä.

Olen puhunut tästä myös geronomikoulutuksessa ja moni opiskelukavereistani koki tämän helpoksi tavaksi ottaa mukaan hoitotyöhön, joku heistä lähtikin tätä omassa yksikössään kehittämään.

Toivon, että tämänkertainen postaukseni herätteli sinua miettimään, miten tämänlainen toiminta voisi teillä onnistua ja antoi intoa lähteä kokeilemaan jotain samantyylistä, teille räätälöityä juttua!

Iloa työhönne!
#geronomiopiskelijapia