24.11.2022

Vanhustyö tarvitsee lisää kohtaamisen koulutusta. Mallia läsnä olemisen taidosta saadaan maahanmuuttajataustaisilta hoivatyöntekijöiltä.

”Mikä tämä sisäilimapiiritilanne täällä on? Johtaja ei ollut pömpelissään, vaan putsaamassa lattiakaivoja. Onko kyseessä akuutti riisi?”

Vanhustyössä on akuutti riisi. Vaikka Tyyne Kettunen Hoivakoti Kultasirkussa -minisarjassa hoitajat vastaavat jokaisen olevan joka paikan höyliä ja kaikkien tekevän kaikkea, ei se useimmissa paikoissa yksistään riitä tuomaan apua vanhustyötä raastavaan resurssipulaan. Vanhustyöhön tarvitaan paitsi lisää ammattilaisia, myös enemmän kiireetöntä läsnäoloa ja aikaa yhteisille hetkille.
– Vanhustyö ei ole sairauden hoitamista ja temppujen tekemistä, vaan se on enemmänkin ihmisen kohtaamista, vuorovaikutusta ja hänen auttamistaan erilaisissa arjen asioissa, sanoo vanhustyön opettaja Merja Laitinen Savon ammattiopistosta.
Vuorovaikutus ja kohtaaminen ovat niitä sanoja, joita Laitinen käyttää mielellään, kun puhutaan vanhustyön kehittämisestä veto- ja pitovoimaisempaan suuntaan.
– Vuorovaikutuksen kokeminen merkitykselliseksi auttaa paitsi viemään asioita eteenpäin, se parantaa lisäksi vanhustyön asiakkaiden hyvinvointia.

Työntekijä on vanhuksen asianajaja

”Onko teillä aikaa rupatella asukkaitten kanssa ja ryypätä itekkii kahvit?”
Kettusen johtama kuulustelutilanne hoitokodin siivouskomerossa jatkuu kuumana. Hoitajat seisovat kauhusta kankeina etsivämummon edessä valmiina pyyhkimään hikikarpaloita otsaltaan.
”On meillä aikaa rupatella asukkaitten kanssa ja ryypätä itekkii kahvit.”
”Meillä on riittävästi porukkaa töissä.”
Hoitajat selviävät kuulustelusta vahingoittumattomina ja täräkkä terveyspalvelujen suurkuluttaja Kettunen etsii itselleen seuraavan uhrin.

Hoitokoti Kultasirkun henkilöstötilanne on ihanteellinen, mutta monessa muussa hoitokodissa näin ei ole. Laitinen nostaa esiin vuorovaikutuksen tärkeyden erityisesti silloin, kun asiakkaana on muistisairas ikäihminen.
– Työntekijä on ikään kuin vanhuksen asianajaja.
Myös työntekijän itsensä kokemus omasta roolistaan työntekijänä on merkityksellinen. Laitisen mukaan jokaisen tulisi pohtia sitä, meneekö hän työpaikalle suorittamaan työtehtäviä vai vieraileeko hän vanhuksen kodissa auttamassa tätä elämään oman näköistään elämää.
– Monessa kulttuurissa vanhan ihmisen asema on erilainen kuin mitä se meillä on. Ikääntyviä esimerkiksi kunnioitetaan eri tavalla ja vanhuutta pidetään arvossa. Se näkyy ja tuntuu. Monesti maahanmuuttaja saa kontaktin muistisairaaseen ihmiseen sillä, että hän on vain ystävällinen.

Lainaukset otettu Hoitokoti Kultasirkun, Vetovoimainen vanhustyö -hankkeen ja Tahtiteatterin yhdessä tuottamasta minisarjasta Tyyne Kettunen Hoitokoti Kultasirkussa.

---

Maahanmuuttajien kokemuksia vanhustyöstä

Muhammed Al-Essa, lähihoitaja, Irak

– Olen tykännyt hoitaa tämän yksikön asukkaita. Hoidan heitä samalla tavalla kuin hoitaisin omaa äitiäni. Kulttuurissamme arvostetaan todella paljon vanhuksia, ja meillä yleensä hoidetaan kotimaassani vanhuksia hoitokotien sijaan kodeissa. Pidämme heitä hyvin tärkeinä.

Batoul Dakhel, lähihoitajaopiskelija, Syyria  

– Vanhukset ovat suhtautuneet positiivisesti siihen, että heitä hoitaa ulkomaalaistaustainen työntekijä. Myös minä tykkään työstäni ja tuntuu, että se on sopiva työ minulle. Hyvä fiilis tarttuu. Parasta tässä työssä on se, että tykkään siitä kokonaisvaltaisesti.

Antonina Mononen, lähihoitaja, Venäjä

– Minä tykkään tästä työstä. Täällä on hyvä ja ystävällinen henkilökunta. Minua kiinnostaa vanhuspuoli. Olen vanhanaikainen ihminen ja minun tyylini on vanhanaikainen. Se on minua lähellä.

Amina Al-Essa, lähihoitaja, Irak

– Kohtelen vanhuksia kuin isovanhempiani: Huolehdin heistä hyvin, huolellisesti ja ystävällisesti. Kunnioitan heitä. On ihanaa saada kiitosta asukkailta ja työkavereilta.

Svetlana Räsänen, lähihoitaja, Venäjä

– Suomalaiset vanhukset ovat hauskoja! On ihan mahtavaa olla Suomessa töissä.