Talviset terveiset Porista! 

Täällä lumi on viimeyön aikana peittänyt maan ja kaikki näyttää taas niin talviselta sekä kauniilta. Se antaa samalla kuin salaa luvan iloita lähestyvästä joulusta. 

Rakastan joulua: sen tuoksuja, hiljaisuutta, läsnäoloa, kiireettömyyttä. Kaikki varmasti juontaa lapsuudestani, kun jouluna sai vaan olla, koska kahden lapsen äitinä, opiskellessa ja samalla töissä käydessä, ei mikään, ei edes joulu, ole kiireetön. Yritän silti tietoisesti lasteni kohdalla pysähtyä ja nauttia tästä kaikesta heidän kanssaan, koska haluan, että heillä jää muistoja myös siitä, että äidin kanssa istuskeltiin sohvalla villasukat jalassa, katseltiin joululeffoja peittojen alla ja syötiin herkkuja.  Vuorotyöläisenä tämä vaatii välillä suunnittelua ehkä enemmän, mutta onnistuu varmasti yhtä hyvin kuin pelkkiä päivävuoroja tekevilläkin. Tärkeintä on, että kun on kotona, keskittyy vain läsnäoloon. 

Arki kuten myös joulu sekä muut pyhät ovat töiden takia meillä hoitajilla nyt vaan erilaisia kuin muilla ja vaikka se kuulostaakin hassulta niin yhtä paljon kuin rakastan joulun viettoa rakkaitteni kanssa, rakastan myös olla töissä!  

Jouluaamuissa on jotain niin taianomaista, kun asukkaat heräilevät ja saat kertoa heille, että on jouluaatto, etsiä yhdessä kauniita vaatteita ja laittaa hiuksia juhlavaksi. Viettää vuoden ihaninta juhlaa yhdessä. 

Välillä asukas saattaa olla hätääntynyt, kun hän saattaa miettiä onko kaikki jo valmista? Onko puuro keitetty ja kuusi haettu. Hoitajan tehtäväksi jää vakuuttaa, että kaikki on valmista ja ohjata nauttimaan joulusta. Laulaa yhdessä joululauluja, istua hetki vierellä ja luoda hyvä tunnelma. 

Jotkut asukkaista lähtevät omaistensa luo, mutta toisille me hoitajat olemme ne, jotka tuovat sen lämmön sekä joulunhengen. 

Joulumusiikki, joulukoristeet, juhlava ja arvokas ruokailu sekä läsnäolo ja toisen näkeminen liittyvät vahvasti niihin tunnelmiin. 

Myös yhteydenpito omaisten kanssa kuuluu mielestäni hoitajien tehtäviin, vaikka asukas ei enää jouluksi omaisten luokse menisikään. Pieni viesti ennen joulua, kortti, puhelu tai ihan tekstiviesti voi merkitä omaisille todella paljon.  

Syy miksi haluan nostaa tämän esille on se, että tällä viikolla vietetään omaishoitajien viikkoa.  

Oletko koskaan pysähtynyt miettimään miten ison työn omaishoitajat tekevät pitääkseen omaisensa kotona? Joskus sairaus menee niin pitkälle, että muutto palvelukotiin on ainut oikea ratkaisu, mutta mielestäni me hoitajat emme aina ehkä ymmärrä kuinka isosta asiasta on kysymys. 

Omaiset ja varsinkin omaishoitajat pitää muistaa ottaa huomioon ja mielestäni hoitajan tehtävä on auttaa siinä. Pieni joululahja esimerkiksi valokuva, joka on otettu asukkaasta ja joulukortti voisi olla ihana ja odottamaton yllätys!  

Mahdollisuuksia on rajaton määrä ja vain mielikuvitus on rajana. 

Pääasiana tässä olisi, että osoittaisimme omaisille, että me hoitajat ymmärrämme ja haluamme auttaa yhteydenpidossa. Asukkaat ovat jonkun aviopuolisoita, isiä ja äitejä, mummuja ja pappoja. 

Jokaisella on joku jolle hän on tärkeä.

Nykyaikana palvelukodin pitää olla mielestäni myös perhesuhteita tukeva ja haastankin teidät kaikki miettimään tänä jouluna, miten tätä voisi lisätä? Mitä juuri sinä hoitajana voit tehdä edesauttaaksesi asukkaan ja omaisten yhteydenpitoa? Miten voisimme tukea esimerkiksi pariskuntia, joista toinen on muuttanut palvelukotiin? Miten pienentää välimatkaa mikä valitettavasti vähän kuin huomaamatta silloin syntyy ja minkä esimerkiksi edennyt muistisairaus väkisinkin synnyttää. 

Miten saada se omaiset ymmärtämään, että palvelukoti on asukkaiden koti ja he ovat sinne sydämellisesti aina tervetulleita. 

Muistan muutama viikko sitten, kun tulin aamulla aikaisin töihin.  Yksikkömme oli koristeltu joulukoristein.  

Seisoin hämärässä käytävässä hetken kaikessa hiljaisuudessa ja nautin. 

Joulufiilis hiipi kuin salaa sydämeeni. 

Toivottavasti se sama joulufiilis löytää myös teidät ja jaksatte kaiken keskellä jakaa sitä myös asukkaille sekä omaisille. 

Ihanaa joulunodotusta! 

Pia